Hevosurheilun tunneskaala

Kilpahevosten kanssa voi elää pienen hetken sisällä tunteita laidasta laitaan. 22.12. Vermon illassa oli kymmenen asteen pakkanen ja meillä oli starttaamassa molemmet kisahevoset illan lähtöihin. Lähdöt olivat ns. jaettuja sarjoja, jossa hevoset määritellään lähtöihin voittamiensa rahojen mukaan. Myös lähtöradat jaetaan samaisen kaavan mukaan. Meidän tytöt Jenny ja Bella saivat molemmat lähtöradat 6. Saavuin Vermoon hyvissä ajoin ja tapani mukaan menin hevostemme luo höpöttelemään kaikenlaista. Jotenkin Jennystä vaistosin, että ihan kaikki ei ole kunnossa, koska Jenspan luonteeseen kuuluu ennen kisaa hermoilu, joka on joskus aika näkyvääkin. Lämmittelyt vaativat välillä kuskilta vähän enemmän. Kuljettajaksi oli alunperin sovittu Markkulan Seppo, mutta hän oli estynyt, joten Ari Moilanen lupasi ohjastaa molemmat tytöt. Jenny oli hänelle uusi tuttavuus, mutta Bellaa hän oli ohjastunut kerran aikaisemmin. Kysyin lämmittelyn jälkeen Akulta, että miten Jenny käyttäytyi. Hyvin, vastasi Aku. Oli oikein rauhallinen ja sopuisa. No niin. Ei oikein kuullostanut normaalilta Jenspalta. Mietin, että onko pakkanen sen rauhoittanut vai mikä. Kysyin Jenspalta suoraan, että onko kaikki ok? Rauhallinen, hiljainen katse oli vastauksena. Kaikki vaikutti muuten normaalilta. Jennyn startti koitti ja kaikki lähtikin mukavasti liikkeelle aina viimeiseen kaarteeseen saakka, jossa Jennyn kiri piti alkaa, niin ei tapahtunut mitään ja Jenny valahti viimeiseksi ja tuli rauhallisesti maaliin. Heti kun Jenspa tuli ratatalliin, se kävi suihkussa, jonka jälkeen lähdettiin kysymään eläinlääkäriltä, olisiko hetki aikaa tähtystykseen. Asia järjestyi ja putki sisälle ja kuvaruutu sen paljasti: räkää putkissa, eli flunssa oli tytöllä. Vähän masentavat fiilikset valtasi mielen ja tietysti Jennyn puolesta eritoten, kun se aina yrittää niin kovasti ja nyt ei sitten lopussa päässytkään mihinkään. Jenny sai lääkekuurin ja samalla alkoi Jenspan talviloma, ehkä vähän aikaisemmin kuin oltiin suunniteltu, mutta nyt tyttö pitää saada kuntoon ja vasta sitten kun kaikki on hyvin ja levätty, suunnitellaan tulevaisuutta.

Bella seuraili läheltä ja näki varmaan tilanteen ja vähän masentuneen omistajan ja Jennyn. Toivotin Bellalle ennen lähtöä onnea  ja mietin, että onkohan sama juttu, kun Jenspalla. Bella on ennen kisaa aina hyvin rauhallinen ja niin myös tällä kertaa, joten mitään ei ulospäin näkynyt. Muutenkaan en kovasti kisasta odottanut. Vastassa oli hurjia kovanaamoja ja Bella olikin toiseksi vähiten pelattu. Tavan mukaan tulee aina vähän kannustettua ja laitettua muutama lantti tyttöjen puolesta. Noh, kertoimet on ainakin kohdillaan, myös sijapelissä.

Startin jälkeen Moilanen ja Bella onnistui löytämään optimaalisen juoksupaikan. Siinä ne tulla körryyttelivät viimeisen kaarteen alkuun saakka, jonka jälkeen... Hyvänen aika!! Bella vaihtaa vaihteen isommalle ja juoksu tuntuu maistuvan. Tässä vaiheessa jännitys kohosi jo huippuunsa. Mahtava loppusuoran ja tasaisen taiston jälkeen Bella tuli kolmanneksi. YES YES YES!!  Tunteen vuoristorataa tuli koettua. Jennyn sairastumisen jälkimainingeissa oltiin itsekkin vähän maassa, mutta Bellan kolmossijan jälkeen tunneskaala nousi jälleen  korkealle. Aivan kuin Bella olisi seurannut tilannetta ja päättänyt, että hänen pitää nyt pitää tämän firman lippua korkealla. Bellan tullessa kisan jälkeen ratavarikolle, ei tuota onnistumisen tunnetta voinut Bellakaan peitellä, vaan oli hyvin tyytyväisen oloinen.  

Raviurheilu näytti jälleen monet kasvot. Ilon, surun, voiton tunteen, onnistumisen riemua, Toisen ilo on monesti toisen pettymys. Varmasti sen hevosen omistaja, jonka hevonen laukkasi voiton viime metreillä koki varmasti tunneskaalan toisen laidan.